Space: Johanna

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin reissuun. Ylivieskan Kärkkäisen kautta ajettiin Ylihärmään Härmän kuntokeskukseen, missä asustettiin kaksi yötä. Ne olivat Vernerin ensimmäiset hotelliyöt. Ihan ensimmäisenä siirreettiin Vernerin lisävuode Jannen ja mun sängyn väliin, jotta saatiin aikaiseksi superleveä sänky ja minimoitiin poijan tippumisriski.

 

Härmässä aika kului kylpylässä, pallomeressä, ulkoillessa, syödessä ja löhäillessä. Verneri käyttäytyi hienosti joka tilanteessa. Torstaina käytiin mutka Powerparkissa. Siellä oli paljon ihmettelemistä pikku miehelle, ehkä hiukan vanhemmillekin. Janne kävi korkeanpaikankarussellissa ja me Vernerin kanssa autokarusellissa. Poika oli niin tomerana kyytissä etupenkillä eikä pelännyt ollenkaan. Minua hiukan jännitti takapenkillä.. Oi niitä aikoja, kun itsekin kiersin kaikki huvipuiston ja tivolin laitteet. Se on mennyttä aikaa se.

 

Perjantaina jatkettiin matkaa Teuvalle Marjo-siskon perheen luo. Siellä oltiin sunnuntaihin asti. Verneriä viihdyttivät täti ja tätin mies, Sakke-serkku ja Aaro-serkku, pienet kissanpennut, trampoliini, hiekkalaatikko, valtava piipaa-autokokoelma ja kaikki muut leikut. Lauantaina käytiin Kristiinankaupungissa. Ensin kierrettiin autoilla pieniä kujia ja ihasteltiin vanhoja puutaloja. Sitten päästiin itse asiaan eli shoppailemaan. Kovasta yrityksestä huolimatta löysin itselleni vain kolmet sukat. Janne jatkoi Kärkkäistyylillä ja osti itselleen vaatetta. Joskus näinkin päin.

 

Marjo loihti pöytään joka päivä ihania ruokia ja herkkuja. Yhtenä iltana miehet grillasivat. Puntarille on turha nyt mennä. Neuvolassa saa varmasti tarpeeksi aiheesta kuulla. Tuskin reilun kilometrin mittainen pururatalenkkikään pelasti tilannetta yhtään. Vernerin vauhdilla kun edettiin. Pikku mies käveli koko matkan eikä suostunut kärryihin hetkeksikään. Käveliväthän kaikki muutkin. Illalla uni tulikin aika sukkelasti.

 

Mukava oli reissu. Pitkä kotimatkakaan ei ollut hankala. Päinvastoin Verneri viihdytti itse itseään lähinnä unirääpyllä ja tutilla koko tulomatkan. Viitisen tuntia ajeltiin parillä pysähdyksellä ilman kiukutteluja. Kotiin päästyämme oli Vernerillä suu isosti hymyssä. Kaikki rakkaat omat leikut piti koluta läpi ennen yöunia.

Vernerillä on vain kahdenlaisia autoja. Tai oikeastaan viime päivinä kuvioihin on tullut kolmas malli, isi auto. Kaikki muut ovat joko pappa-autoja tai piipaa-autoja. Pappa-autoja ovat kaikki isot rekat ja kuorma-autot, koska Muhoksen pappalla on iso Scania. Lisäksi pappa-autoja ovat maasturit. Putaan mummolla on sellainen ja nuori herra kun ei mummoa vielä osaa sanoa, nii tottakai se on sitten pappan auto.

 

Piipaa-autoilla on tietty vilkut katolla. Poliisiautot, paloautot, ambulanssit ja muuten vaan vilkut katolla ajelevat autot. Verneri kyllä huomaa vilkut. Toisinaan äitillä menee pidempään havaita moiset systeemit. Aikaisessa vaiheessa sukupuolien väliset mielenkiinnon kohteet oikeasti muotoutuvat. Ja täysin ilman painostusta.

 

Sana 'nii' on tullut Vernerin sanavarastoon muutama päivä sitten. Sillä poika tarkoittaa myönteistä vastausta kuten kyllä. Sana vaan tulee niin ihanan tomerasti, että se hymyilyttää joka kerta.

Eipä ole täällä tullut mainittua Kyllikistä mitään. Olen siis raskaana. Raskausviikkoja on nyt 20+5 eli puolessa välissä jo mennään. Tänään oli rakenneultra. Kaikki näytti olevan pikkuisella hyvin. Isoveljelleen ruudun välityksellä vilkutteli. Vaikkakaan Verneri ei jutun juonta ymmärtänyt ollenkaan. Alku ihmetyksen jälkeen alkoi vaan kiusaamaan isäänsä. Taitaa poika ymmärtää tilanteen vakavuuden vasta, kun pikkuinen on masusta ulos tullut. Mutta että Kyllikki. Eipä ollutkaan. Poikahan se tietty. Eipä pääse mummot vieläkään ostelemaan röyhelömekkoja ja ompelemaan kukkakankaista juttuja.

 

Raskaus on mennyt hyvin. Pääosin jopa huomaamatta. Työ ja Verneri vaikuttavat siihen paljon. Ei ehdi niin paljoa miettimään asiaa. Pahoinvointia ei voi sanoa olleen ollenkaan. Tai jos joskus jotain oli, niin hyvin vähän. Matala verenpaine puolestaan välillä muistuttelee masukista. Sellaista vaivaa ei Verneriä odottaessani ollut. Ehdin jo luulla, että paineet ovat palautuneet kohdalleen, kun vaiva hävisi pariksi, kolmeksi viikoksi. Viikonloppuna se taas kuitenkin alkoi. Onneksi sen kanssa selviää.

Eilen se alkoi. Loma. Kokonaiset kaksi viikkoa sitä kestää. Eilisen kiireisen työpäivän ja poijan päikkäreiltä heräämisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Rinteen mummolaa. Välillä pysähdyttiin moikkaamassa Ellua, Samia, Elmeriä ja Ellun tätiä joenrantamökillä. Kahvit juotiin ja matka jatkui kohti mummolaa. Verneri jäi mummon ja papan luo hyvillä mielin. Alkoi huutelemaan heiheit jo ennen kuin ehdittiin Jannen kanssa saada kengät jalkoihin. Poika jäi yöksi vanhuksille.

 

Kauppa- ja leffanhakureissun jälkeen ajeltiin kotiin. Minä ehdin maalata yhden pätkän terassin aitaa ennen Mikon ja Virven tuloa. Miehet alkoivat samantien lämmittelemään grilliä. Grillimestari Janne kypsytteli grillissä täytettyjä pekoniin käärittyjä sieniä, vartaita, vihanneksia, kanavartaita ja lisukkeeksi tomaattia ja ananasta. Mahat täyttyivät niin, ettei jälkkärijätskiä enää jaksettu syödä. Syömisen jälkeen katsottiin elokuva Sooloilua. Sitä Janne ei suostunut lähteä teatteriin katsomaan, mutta lupasi vuokrata dvd:n, kunhan Ärrälle se ilmaantuisi. Nyt oli s hetki. Hyvä kuva. Hiukan piti ihan nyyhkiäkin..

 

Vieraiden lähdettyä käytiin vielä peltotiellä kävelylä. Kello oli jo aika paljon. Naapurin lehmät olivat tulleet yöksi ulos. Suloisia otuksia. Yksi tuli aidan viereen juttelemaan. Lähti mukaan lenkille niin pitkälle, kun aitaus antoi periksi. Hassu tapaus. Hiukkasen ehti jo pelottaa, että tulee aidasta läpi ja jatkaa meidän kanssa matkaa. Saunassa käytiin vielä lenkin jälkeen lämmittelemässä ja sitten nukkumaan. Nukuttiinkin puoli yhteentoista. Millon lie niin pitkään viimeksi..

 

Tänään maalattiin aita loppuun. Pikku päikkärien jälkeen lähdettiin hakemaan poikaa. Äiti oli tehnyt lihapullia ja pottumuussia. Verneri oli hiukan äiti- ja isävastainen. Onneksi sitä kesti vain hetken. Hyvin oli mennyt yöreissu makkaranpaistoineen ja muine touhuineen.

 

Kotona käytiin kääntymässä ja vaatteet vaihtamassa. Vastapainona mässäilylle lähdettiin pyöräilemään. Kirkkosaaren lenkki maisemareitteineen poljettiin. Eksyttiinpä sitten Jannen työkaverilla käymään. Siellä oli Tupperwarekutsut juuri loppuneet, joten se siitä reippailureissusta. Kahvit juotiin ja herkkuja syötiin. Taas. Löysipä Verneri itselleen kovasti mielenkiintoista tekemistä talon lasten leikuista. Parhaita paloja olivat leikkikamera äänineen, lapsiystävällinen kissa sekä polkutraktori pihalla. Sen kuulemma saa hakea meille, kun perheen poika on jo liian iso sillä ajelemaan. Verneri olisi halunnut sen mukaan samantien. Äitin poika.

Tämän päivän olin kotosalla poijan kanssa. Vernerillä nousi keskiviikkona päiväkodissa kuume ja sitä on sitten riittänyt. Labraan ja lääkäriin päästiin heti keskiviikkona. Korvatulehdushan siellä todettiin. Lääkäri määräsi lääkettä. Sitä ollaan syöty täysi kolmen päivän kuuri ja lisäksi Pandolia ja Buranaa vuorotellen neljän tunnin välein. Lääkkeen avulla kuume on pysynyt suht kurissa, jopa alle 39 asteen. Tänään kuumelääkkeet eivät ole tepsineet neljää tuntia ja kuume on hiponut 40 astetta välillä ylikin. Korkealla se oli jo keskiviikkonakin kyllä, yli 40. Eihän se sama ole lapsella kuin aikuisella, mutta pitäisihän senkin joskus laskea..

 

Tänään saatiin ilta-aika yksityiselle lääkärille Ouluun. Saldona uusi tehokkaampi ja pidempi lääkekuuri korviin. Poijan vasen korva oli märkää täynnä ja kuulemma puhkeamispisteessä. Ensimmäinen lääke ei ollut tehonnut ja siksi kuume on sahannut koko ajan. Toivottavasti lääke tehoaa. Kovassa kuumeessa Verneri on niin reppana pöhnänen. Lääkkeen vaikutuksen alaisena jaksaa kyllä touhuta ja höpöttää. Imuroitiinhan me tänään yhdessä koko talo. Minä oikealla edeltä, poika toisella suuttimella perässä.

 

Nyt Verneri on ehkä alkanut muodostamaan enemmän sanoja ja kahden sanan lauseita. Sana ehkä siksi, kun sanat eivät ole vielä täysin selviä. Kukka äiti, kakka äiti, koira haukku, tuossa jne. Tänään Ouluun ajettaessa edessä ajoi rekka-auto. Siitä poika sanoi pappa auto. Kaikki rekat ja kuormurit tulevat varmaan olemaan papan autoja ;)

 

Eilisen olin töissä Jannen äidin hoitaessa Verneriä. Naisteniltaa valmisteltiin koko päivä ja itse tapahtuma alkoi klo 18.30. Vieraita saapui arviolta 130. Se on pienelle kylälle iso määrä. Alkuperäinen rajamme oli 120, jota nostettiin kymmenellä. Loppupeleissä kukaan ei tiedä lopullista kävijämäärää, kun ilmoittautumisia tuli vielä ilmoittautumisajan umpeuduttua puhelimen vastaajaan. Monelle kyselijälle piti sanoa illan olevan täynnä.

 

Eroa viimevuotiseen tapahtumaan olivat työnäytökset. Tällä kertaa paikalla oli Tikkurilan esittelijä näyttämässä, miten Tunto ja Taika toimivat. Keskolta oli tapettiesittelijä, joka ei asiakkailta ehtinyt malliseinää tapetoida. Oma muurarimme muurasi Art Stonella hienon malliseinän. Lisäksi paikalla oli sisustusartesaaneja, edustajia, pankkilaisia tarjoamassa omia palveluitaan sekä omat talomyyjämme ja asennuspalvelun vetäjä. Pihasuunnitteluun antoi vinkkejä paikallinen pihasuunnittelija. Hän myös istutti kesäkukkia kenenkäs muun kuin minun ruukkuihin. Saimpas samalla kätevästi hienot istutukset.

 

Vielä pitäisi kaksi näyttöä naisteillasta kouluun tehdä. Ensin suunnitteluvaiheesta, sitten toteutuksesta. Itsellänihän nämä kaksi asiaa meni lähes koko ajan käsikädessä, joten jotain sovelluksia joutu paperiversioon auttamatta tekemään. On vaan koko koulu jäänyt kaiken muun kiireen tähden hiukan taka-alalle. Ensi viikolla on aloitettava taas kunnon rutistus, jotta saisin näytöt alta pois.